Exchange student meeting

Viikonloppuna olin Durangossa, noin kolme tuntia Alamosasta, vaihtari orientaatiossa, missä oli 28 vaihtaria 22 eri maasta ympäri maailmaa. Perjantaina lähettiin kimppakyydeillä yhden host-prheen luo. Alussa tutstuttiin vaan kaikki toisiin ja juteltiin. Myöhemmin käytiin kaikki yhdessä kunnon esittelykierros, jonka jälkeen syötiin. Ruuan jälkeen vaihdeltiin pinssejä ja käyntikortteja, nyt jo voin sanoa, että Rotary-jakku tuntuu paljon painavammalta kuin se Suomessa oli. Monien kuvien ottamisen jälkeen porukka alkoi lähteä sen viikonlopun host-perheisiin. Minä ja kolme tyttöä; Japanista, Espanjasta ja Brasiliasta, jäätiin kuitenkin host-perheeseen, missä oltiin kaikki kokoonnuttu yhdessä.

Lauantaina meidän aamu alkoi koulutuksella, miten olla täydellinen vaihto-oppilas ja miten selviytyä vaihtarina tässä suuressa Amerikassa. Koulutuksesta lähdettiin bussilla kohti Mesa Verdan -kansallisuuspuitoa. Sieltä löytyy Pueblointiaanien rakentamia kyliä ja niiden raunioita, joista oli tosi mielenkiintoista kuulla. Bussimatka sinne ja takaisin oli ihan parasta; kuunneltiin musiikkia ja laulettiin (huudettiin) mukana vaikka mitä Vamos a la Playa:sta Boten Annaan. Opeteltiin myös toistemme kieliä fiksuista lauseista ja sanoista ei niin fiksuihin. Ylpeänä esittelin myös mun huonoja ruotsin ja saksan kielen taitojani ruotsi-vaihtarille ja saksaa puhuville vaihtareille.
      Illalla syötiin pitsaa ja pidettiin hauskaa kuunnellen musiikkia ja pelaten vaikka mitä pelejä pöytäjalkapallosta limboon Durangossa. Kirjoitettiin myös kiitoskortit viikonlopun host-perheille. Koska kaikki kivat ja värikkäät tussit oli otettu esille niin saatiin myös hieno idea, että mikseipä kirjoitettaisi kaikenlaista toistemme käsiin niillä tusseilla. Lopputuloksena kaikkien kädet oli ihan täynnä kirjoituksia ja mulla oli valtava avaruus-raketti, myöhemmin Homer Simpson, mun reidessä! Yöksi lähdettiin takaisin host-perheisiin. Ja vietettiin oikein hauska ilta meidän
Espanja-Brasilia-Suomi-Japani -perheen kanssa.

Sunnuntaina meillä jatkui aamulla vielä koulutus ja puhuttiin myös Rotary-matkoista ympäri USA:ta. Aamupäivällä monien halien ja lauseiden "I don't wanna go" oli kuitenkin aika sanoa hetkeksi hyvästit ja palata takaisin kotikaupunkeihin. 

      Viikonloppu 28:n vaihtarin kanssa, joita ei aluksi tuntenut ollenkaan, on nyt yksi parhaimpia viikonloppuja mitä on ollut. Tutustuminen on erittäin helppoa ihmisten kanssa, jotka on kaikki samassa tilanteessa ja kaikki voi vann tukea toisia, kertoa kaikista hassuista kysymyksistä, mitä on saanut täällä kuulla sekä oppia eri kulttuureista ympäri maailmaa. Ikävä näitä ihmisiä on nyt jo mutta onneksi nähdään vielä monta kertaa!